HeipäHei!

tästä eteenpäin bloggailen osoitteessa http://rebulous.blogspot.com 

Teretulemast visiitille!

JEEEE!!!!!

Pomeli kiisi Vaasassa sunnuntaina upeaan 0-voittoon!! Videolta voit katsoa radan. Ajelin rantareviirille sekä lauantaina että sunnuntaina. Äksy starttasi kolme rataa lauantaina ilman kummoistakaan tulosta. Se pommitti kontaktit ekalla radalla (muuten toimi hyvin) ja jälkimmäisillä radoilla keskittyminen herpaantui kun se tiesi kissanruoka-palkan olevan odottamassa. Noooo, positiivisia asioita olivat vauhti ja takanaleikkuun onnistuminen kepeillä. Ei muuta kuin eteenpäin.

Pomo starttasi sunnuntaina kahdella radalla ja toimi molemmilla upeasti. Haki hienosti kepit ja kesti irtoamisen, suoritti kontaktit hyvin ja eteni vauhdikkaasti. yleisöstä ei ollut tälläkertaa häiriötä, vaikka ketän kaikilla sivuilla oli porukkaa. En tiedä onko homma ollut niin pienestä kiinni, että kisoissa mulla ei ole ollut treeniliiviä päällä (treeneissä lähes aina). No, tästä eteenpäin pidän Pomon kanssa kisoissakin treeniliiviä ja toivotaan että keskittymisongelmat radalla ovat sillä ratkaistut.

Nyt se viimeinen, luokkanousuun oikeuttava, 0 kutittelee niin paljon, että kauheasti tekisi mieli startata jo ennen lokakuun oman seuran kisoja. Ans kattoo nyt maltanko odottaa siihen asti

Maanantaina Pomeli teki valtavan hienon seuruu-treenin, ja maltoin kerrankin päättää treenin kahteen toistoon (koska oli niin SUPER). Tästä innostuneena laitoin ilmon syyskuussa pidettäviin Tokon piirimestaruuskisoihin, alokasluokkaan. Eli nyt pitää kaivaa naftaliinista myös ne jäävät, lähinnä liikkeestä maahanmeno. Luoksetulon suoruus kaipaa myös hiontaa, ja pitänee kokeilla miten poika hyppää edestä sivulle, sitä kun ei ole koskaan taidettu kokeilla

Nyt on sitten lomat lusittu ja karu paluu arkeen suoritettu. Lomalla oli aikaa treenailla ja kisata, ja niin se pariviikkoinen kesäloma sujuikin, koirien kanssa puuhatessa. Töihin paluun jälkeen on taas palattu normaaliin elämään, ja koirat ovat sopeutuneet siihen hyvin. Viikonloppuna oli agipitsi Raumalla ja koska olin lauantaina töissä, osallistuimme sinne vain sunnuntaina. Molemmat koiruudet suorittivat kaksi rataa.

Pomon starttasi aamulla ykkösluokassa. Ensimmäinen rata oli Marjo Heinon agi-rata nurmikentällä jossa yleisöä pyöri jokapuolella. Pomelille tämä oli liikaa ja homma menikin aika pitkälti yleisön ihailuun. Ei se mihinkään lähde, mutta joka esteen jälkeen se katselee pää pystyssä ympärilleen eikä minuun, ja näin ollen tulee ohimenoja ja väärille esteille eksymistä. Toiselle radalle herra sitten skarppasi ja esitti hiekka kentän hyppy-radalla oikein hienoa menoa. Se seurasi ohjausta hyvin ja kun sitten heittäydyin ahneeksi ja jätin sitä yhden putken niin salliessa aikalailla, kostautui se renkaan ohimenona ja hylkyhän siitä tuli. Mutta se ei haitannut, koska koira kuunteli, ei häiriintynyt yleisöstä eikä paikoittain vähän liiankin lähellä olevasta ratahenkilökunnasta laisinkaan. Valo siis näkyy jo, ja kun saan pojan olemaan välittämättä näistä ulkoisista seikoista niin alkaa tulosta syntyä niin että tutina käy :) Tässä video hypäristä.

Äksy starttasi iltapäivän puolella myös kahdella radalla. Ensimmäisellä radalla se oli aivan raivoa täynnä, eteni kovaa (hetkittäin jopa vähän turhan vauhdikkaasti kun esim kepeillä jäi vauhdin vuoksi yksi väli pujottelematta) ja keskittyi lähinnä haukkumaan minua (käsille se ei sentään enää käy) tuloksena hypäriltä hyl. Toisella radalla koiran tassut olivat liisteriä. Olimme olleet reissussa aamusta asti enkä ollut saanut Äksyä (taaskaan) juomaan mitään ja uskon että kuumuus oli vienyt mehut pikkupiskistä. Agiradalla se kuunteli, suoritti kontaktit hienosti ja teki muutenkin juuri niinkuin käskettiin, mutta hitaasti. Yhden takanaleikkauksen juoksinkin tästä odottamattomasta vauhdin puutteesta sen päälle ja tästä kielto vitonen, yliaikaa tuli kun koira siinä esteellä sitten haahuili jonkun aikaa ennen kuin saimme juonesta taas kiinni.

Molempien kanssa siis yksi huono ja toinen parempi rata. Äksyn toisen radan jälkeen tajustin kokeilla Heidiltä kuulemaani kikkaa, eli laitoin kissan märkäruokaa veden joukkoon ja jo rupesi neidille "juoma" maistumaan. Tätä aion nyt sitten käyttää jatkossa kisareissuilla, että saan nesteytyksen hoidettua.

Tällä viikolla on sitten treenattu. molempien kanssa olen tehnyt keppien tulokulmia ja kepeille edessä ja takana leikkauksia. Palkka on ollut näkyvissä keppien päässä odottamassa. Pomo on ollut aivan super, se ei välitä mitä teen, mennä puksuttaa kohti palkkaa, ei varasta, ei lopeta kesken ja on muutenkin oikein mallioppilas. Isosisko Äksy on sitten tavoilleen tyypillisesti niin täynnä virtaa ja yritystä että välillä vati menee nurin ja keskittyminen herpaantuu, siksi on ollut appari huolehtimassa siitä että palkalle ei pääse jos ei tee oikein.

Keppien lisäksi on tehty kontakteja, lähinnä puomia joka on molemmille vaikein. Pomon kanssa olen jatkanut pysäytys-tekniikalla. Pysäytän sen käskyllä, katseella ja liikkeen hidastuksella, kehun, palaan taa ja kävelen/hölkkään ohi ja vapautan palkalle. On toiminut hyvin. Äksyn kohdalla olen nyt miettiny pääni puhki tätä kontaktiasiaa. Meillä ei aika oikein riitä pysäyttämiseen ja sen vuoksi tahtoisin opettaa sille juoksukontaktit. Selasin nettiä monta päivää ja mietin että mikä tapa olisi paras, harkitsin "laukan jakajia" alastulolle sekä huuppeja/länkiä, mutta päädyin lopulta kaltevuuskulman asteittaiseen nostoon. Maanantaina aloitimme maassa makaavalta puomin alastulolta. Naksun ja palkkalautasen avulla lähdettiin liikkeelle. Pikkuhiljaa nostin lankun toista päätä 5-10cm kerrallaan niin että nyt lankun toinen pää on mini-pöydän päällä. Koira on tehnyt 15-17 toistoa kohti vain yksittäisiä virheitä. Toivon mukaan tämä systeemi toimii. Olen alusta asti nyt vaihdellut puolta ja muutellut omaa sijoittumistani. Eniten selvästi häiritsee se, jos juoksen "täysiä" ohi, ts. kiihdytän kontaktin kohdalla, jos olen edellä tai jäljessä niin homma toimii erinomaisesti. 

Viikonloppuna luvassa agi-kisat Vaasan rantareviirillä, molempien koirien kanssa.

päivitys tulee nyt pienellä viiveellä kun on viikonloppu ollut niin täynnä ohjelmaa, mutta parempi myöhään kuin ajoissa ja liikaa kuin sopivasti

Torstaina oltiin siis Vöyrillä iltakisoissa ja molemmat koirat suorittivat kaksi agility-rataa. Pomon urakka alkoi kuudelta ja sillä oli ensimmäinen rata auringon paahteisella kentällä. Keli oli aivan järkyttävä ja Pomo ihan tohkeissaan ihmisistä ja koirista, taas kerran. Eka rata meni alussa haahuilun puolelle, kaksi kertaa se lähti tutkimaan ympäristöä ennen kuin alkoi kuunnella ja katsella minua. Näitä paria selkkausta lukuunottamatta rata sujui kivasti. Toinen rata oli maneesissa ja ilma siellä huomattavasti mielyttävämpi kuin ulkona. Katsomo jäi suorittajien taa ja tila oli siis rauhallinen, ei häiriötä ratahenkilökunnan lisäksi. Ensimmäistä kertaa kisoissa Pomo pystyi tekemään tasoisensa suorituksen. Siis sellaisen suorituksen mitä se on treeneissä tehnyt jo lähes puolenvuoden ajan. Se kuunteli ja keskittyi hyvin, teki juuri niinkuin pyysin, ja luojan kiitos, minun ohjaukseni pysyi kasassa ja ohjasin niinkuin piti. Pomeli tykitteli siis hienon nollan ja aliaikaa tuli rutkasti. Loppusijoitus oli 2. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin, ja eiköhän tuo pojankloppi pikkuhiljaa totu tohon häiriöönkin.  Tässä video radasta.

Äksy starttasi sitten myöhemmin illalla niin, että jälkimmäinen rataantutustuminen oli 24:00. Ekalta radalta tuli puomin alastulolta 5 ja keppien sisäänmenosta 5, mutta näitä en jäänyt murehtimaan, sillä Äksy oli liekeissä, se kaasutteli maaliin reilussa aliajassa ja olisi omien laskujeni mukaan 0-radalla sijoittunut luokassa toiseksi, häviten vain reissulla valioituneelle Eikka-ystävälle (vielä kerran suurensuuret onnittelut Hanna-Mari!!!). Olen niiiin onnellinen. Oma ohjaukseni on parantunut niin huimasti ja nyt olen oppinut etenemään radalla niin, etten odota koiraa ja ennakoin käännökset riittävästi. Toinen rata hylkääntyi loppusuoralla kun Äksy valitsi puomin sijaan sen alla olevan putken suun. Näitä pitää nyt treenata, kuten myös A:n ja puomin alastulokontakteja. Jänesniemen Elinan kanssa juttelin (hänkin oli kisoissa) ja hän suositteli, että opettaisin Äksylle juoksukontaktit huuppien avulla. Itse kun olen sitä mieltä, että pärjätäksemme meillä ei ole aikaa pysäyttämiseen kontaktille, ja lisäksi se tarkottaisi koiran ottamista sivuun kisoista piiiitkäksi aikaa. Nyt siis pitää pyytää iskää väkertämään mulle nämä ihme-vempeleet, jotta voimme aloittaa treenit.

Loppu kesälle on nyt sitten varattu jo parit agi-valmennukset Elinalle, Pomo pääsee vääränrotuisena Myytin leirille syyskuussa ja lokakuussa on sitten luvassa Oreniuksen Juhan valmennus meidän omalla hallilla. Että tietää taas mihin rahansa laittaa

Sunnuntaina olin maalimiehen PPKK:n hakukokeessa. Kisossa oli 2 Voittaja-luokan ja 2 Alokas-luokan koiraa. Tosi mielenkiintoista oli päästä seuraamaan maastoja (henkilöhakua ja esineruutua) sekä tottista. Oma rima kokeeseen osallitumiseen laski aika lailla, vaikka toki tuomareilla on eroja, mutta kuitenkin. Pomon kanssa on Hakurintamalla jouduttu nyt palaamaan vähän taaksepäin, se kun ei oikein tahdo edetä riittävän syvälle hakualueella. Näköpakoja/haamuja en halua ottaa, koska koira etsii mielellään muutenkin silmillään. Olemme siis nyt parin treenin verran menneet ihan liinan kanssa hajuhakuja.

Tottisrintamalla on tehty Pomon kanssa viretreenejä. Leikitty paljon, padottu sivulla ja otettu saaliilta suoraan seuraamaan. Poika taistele paremmin, leikkii innokkaammin ja tekeminen on iloista. Näillä mennään nyt ainakin heinäkuu. Syyskuun alussa olisi PPKK:lla BH-koe lauantaina ja sunnuntaina piirimestaruudet ja bokserien toko-mestaruudet. Niihin nyt leikkimielisesti tähtään, enää pitää sitten päättää osallistunko BH-kokeeseen ja/vai tokokokeeseen, ja jos toko-kokeesen niin kumpaan. Mutta vielä on onneksi aikaa miettiä

Äksyn kanssa on harvakseltaan otettu toko-liikkeitä, opeteltu ruutua ja VOIn kaukoja sekä muisteltu vanhoja. Paikkamakuu sujui eilisessä treenissä (2min piilossa) erinomaisesti. Neiti oli rauhallinen, ei haistellut/äännellyt tms. Ota siitä nyt sitten selvä. Seuraaminen oli luokatonta (tein jäävät, luoksetulon ja kaukot peräkkäin ja palkkasin vasta lopuksi) mutta hienosti se muuten suoritti. Luoksetulo meni läpijuoksuksi. Uskoisin että koira olisi koekunnossa jos tekisi muutaman seuruu-treenin ja heittäisi sille muutaman kerran lihapullan luoksetulon pysäytyksen yhteydessä. Ja Äksyhän ei tunnetusti kestä treenausta, eli liioitella ei missään nimessä saisi. Olemme tyttöjen kanssa suunnitelleet kokeenomaisia treenejä, ja sinne aion suunnata Äksyn kanssa kun moiset vaan saadaan aikaiseksi :). Ellen päädy Pomon kanssa lähtemään Boksereiden toko-mestaruuksiin niin voisin ilmoittaa Äksyn piirimestaruuksiin. Aika näyttää.

Kesään kuuluu treenaus ja sitä me on tehty. Treenattu on kaikkia lajeja, eniten ehkä hakua ja agilityä, tottista unohtamatta.

Äksy keskittyy nykyään lähinnä agilityyn, tokossa se on nyt jämähtänyt Avoimeen ja katsotaan josko syksyllä saataisiin se 1-tulos. Kesä menee agilityn merkeissä ja viikonloppuna olimme edustamassa seuraamme WeCaa agilityn SM-kisojen joukkuekisassa. Olimme Äksyn kanssa avausosuudella ja olen erittäin tyytyväinen suoritukseen video. Ohjaukseni on kehittynyt huimasti, kiitos Jänesniemen Elinan loistavien valmennusten, ja nyt oli vaan arvokisojen tuomat paineet niskassa ja ryntäsin kepeiltä vitosen. En siis malttanut antaa Äksyn hakea sisäänmenoa rauhassa, vaan olin jo melkein puolessavälissä keppejä kun se saapui sisääntulolle. A:lle viennissä oma liikee irtosi liikaa ja kun on nyt paljon harjoiteltu kontaktien alla oleviin putkiin menoa, niin Äksykin tulkkasi ymmärrettävästi ohjaukseni väärin. Joukkueemme sijoittui lopulta johonkin puolenvälin paikkeille. Tärkeintä oli että porukka oli mukava ja kaikilla oli hauskaa. Jokainen meidän joukkueen jäsen sai tuloksen ja hyvillä mielin saamme jatkaa treenaamista.

Pomeli on keskittynyt tottiksen ohella hakuiluun ja herralle on jo esitelty kiintorulla. Toivottavasti pääsemme pian etenemään vaikeampaan etsintään ja umpipiiloihin. Nopeaoppinen Pomo on, että eiköhän tämä tästä. Agilityssä on takana nyt kolmet kisat joista saldona pari hylkyä ja kolme vitosen rataa. Juhannuksena suuntaamme Tuorlaan taas yrittämään. Alla vielä treenikuvia viimeviikolta.

Pomo keinulla

ja Pomeli kepeillä

Äksy lentää

ja tulee piruna putkesta

Tällaisia kesäkuulumisia meillä

Pomo on nyt startannut virallisissa agikisoissa jo kaksi kertaa. Ekat kisat oli toukokuun alussa Hämeenkyrössä. Sieltä tuloksena ekalta radalta (agi) 5 virhettä ja toiselta radalta (hyppy) hylky. Koira toimi ekalla radalla hyvin, mutta toiselle radalle mennessä se oli ihan sekaisin. En saanut siihen kontaktia millään ja se haukkui ja oli aivan vauhko. Lopputuloksena olikin sitten se, että keskeytin radan kun koira ei ollut kuulolla ollenkaan

Tänään otimme uusinnan Rauman kisoissa. Ekalta radalta tuli hylly ja koira oli vähän kuutamolla alusta loppuun. Se haahuili missä sattuu, eikä ollut kuulolla. Toiselle radalle (video) se sitten tulikin ihan uudella ilmeellä. Alussa oli tosi vaikea keppikulma, johon tuloa olisi tarvinnut jarrutta jo ennen sitä edeltävää hyppyä, mutta kun en tajunnut/osannut sitä tehdä niin hyppy meni pitkäksi ja isolaukkainen koira oli homman tajutessaan jo puolessavälissä keppien ohi. Tämän korjauksen jälkeen homma sujui kivasti, vain yksi valssi valui eikä Pomo meinannut kääntyä mukaan. Olen kuitenkin toiseen rataan oikein tyytyväinen.

Selvästi huomaa että Herralta puuttuu kisakokemus. Se reagoi aika voimakkaasti katsomoon ja liikkeeseen radan ulkopuolella. Pomo oli koko kisojen ajan kevythäkissä kentän reunalla ja se varmasti auttoi. Hämeenkyrössä se odotti autossa ja kun toin sen sieltä kentälle niin se oli aivan pöllämystynyt ja sekaisin. Jatkossakin siis pystytän kisakatsomon hyvissä ajoin ja annan sen ihmetellä maailman menoa. Se ehkä hiukan väsähtää ja tottuu tapahtumiin ja on sitten paremmin kuulolla radalla Toivon ma.

Takana hieno leiri Kaarinan Tuorlassa. Pääsimme Pomon kanssa Halinin Villen oppiin viikonlopun ajaksi. Paljon saatiin ideoita, lähinnä mun työskentelyyn, koirahan toimii kyllä :)

Koko leiri meinasi peruuntua kun Pomo sai viikolla kauhean allergisen reaktion jostain (en tiedä mistä) ja sen naama turposi aivan järkyttäväksi. Kiikutin pojan eläinlääkärin päivystykseen ja Pomo sai kortisonia sekä silmäsalvaa. Kotiin tullessa kutina oli jo helpottanut ja silmätkinalkoivat pikkuhiljaa näkyä. Tältä näytettiin kortisonipiikin jälkeen.

Onneksi perjantai-aamuna herra oli jo normaalin näköinen ja oli muutenkin oma itsensä ja uskalsin lähteä leirille.

Lauantaina aloitimme yhdeksältä hakumetsästä. Ryhmässä oli 10 koiraa ja vuoronperään kaikki koirat tekivät suorituksensa. Pomo oli innoissaan ja teki töitä hyvin, pistot eivät vaan olleet suoria. Kaikki äijät silti löytyivät ja rullatkin se otti maalimiehiltä enemmittä kommelluksitta, pientä apua ensimmäisellä kaivattiin. Rullan tuonti käteen ei oikein sujunut, osa tiputettiin taas metrin päähän. Eniten Ville puuttui mun käytökseen keskilinjalla. Koiran lähetyksessä ei saa pantata (eli kun koira on menossa niin sen annetaan mennä) ja kun koira on päästetty irti ei heti aleta puuhata jotain, kuten kerätä liinaa, astella taksepäin tms. (se häiritsee koiraa). Käskyt annetaan rauhallisesti, eikä koiraa kutsuta pois metsästä ellei se ylitä rajoja. Niin kauan kun koira on töissä annetaan sen tehdä hommia, tärkeintä on että äijät löytyy ja motivaatiota riittää. Pomo teki myös elämänsä ensimmäisen tyhjän, ja suoriutui siitä hienosti.

Iltapäivällä oli vuorossa esineruutu. Pomo oli Super! Esineruutua ei olla otettu sitten viime syksyn, ja koko herran elämän aikanakin vain 3-4 kertaa. Otin pojan autosta, vein ruudun reunaan (muut olivat vieneet 3 esinettä ruutuun) ja lähetin sen etsimään. Tuota pikaa se tuli luokseni hanska suussaa ja palautti sen hienosti käteeni. Uusinta lähetys sujui hyvin, vaikka siitä tulikin tyhjä, kolmannella kerralla löytyi toinen esine (lompakko) ja se jälkeen lopetimme. Viime kesän "ongelma" (se että koira ei lähde etsimään uudestaan kun on jotain löytänyt) oli tipotiessään. Pomo on siis talven aikana miettinyt tätäkin juttua.

Sunnuntaina Pomo teki kolme pistoa. Kaksi ensimmäistä näköpakona jotta saatiin se uppoamaan vauhdilla ja syvälle alueelle. Homma toimi tietenkin, mutta johti siihen että koira haki enemmän silmillään kuin nenällään. Rullat se nappasi vauhdilla ja palautti suoraan käteeni. Kolmas äijä oli piilossa valmiiksi. Pomo teki piston tuulesta johtuen hiukan kaartaen, mutta löysi äijän ja toi rullan vauhdilla. Näitä näköpakoja ei kannata kauheasti käyttää, Pomo kun mielellään käyttää silmiään etsiessään, mutta toki niillä kannattaa toisinaan hakea sitä suoruutta, jos se ongelmaksi jatkossa tulee.

yhteenvetona: Minun tulee käyttäytyä keskilinjalla rauhallisesti, ja käyttää rauhallisia käskyjä. Seuraan koiraa, ja kun se on menossa annan sen mennä. Liikun vasta kun koira on kadonnut näkyvistä, tai näen sen saavuttavan alueen takarajan. Vaadin rullan aina käteen asti, ja palkkaan sen hillitysti keskilinjalla. Maalimiesten tulee piiloutua huolellisesti, jottei koira pysty etsimään silmillään. Eli koira on se joka tekee töitä, annetaan sen olla tähti, annetaan sille työrauha eikä varasteta showta.

Pääsiäinen kului sukuloidessa ja kisaillessa.

Pyhien alkupään vietimme "anoppilassa" Vähäkyrössä ja käväisimme Äksyn kanssa Vöyrillä starttaamassa kaksi agirataa. Tuloksena ekalta radalta hylky ja toiselta 0. Ekalla radalla koira oli ihan outo eikä kuunnellut. Toisella sitten kuunteli ja irtosi ja oli oikea unelma. Ongelma oli vaan se, että olin radankävelyssä asennoitunut hitaampaan ja huonommin toimivaan koiraan joten muutama ohjaus meni pelastelun puolelle. Voittajalle hävisimme vain 3 sekunttia, eli eiköhän se homma sieltä saada kuosiin kun vaan treenataan vielä lisää ja minä alan asennoitua niin että koirani liikkuu. Oikeasti Tässä video 0-radasta.

Lauantaina sitten siirryimme nauttimaan lopuista pyhistä Kiimajärven mökille. Koirat saivat ulkoilla mielin määrin. Sunnuntai-aamuna käytiin Pomon kanssa hakumetsällä. Herra oli viikon aikana sulatellut irtorulla-asiaa ja päätynyt siihen tulokseen että homma on ihan OK. Ei siis tietoakaan siitä rullan sylkemisest tai muustakaan sekoilusta. Herra teki töitä keskittyneesti, löysi piiloille hienosti, otti ripeästi tarjotun rullan ja toi sen minulle. Näytölle otettiin vielä pieni ääniapu. Eköhän se tästä. Vappu-viikonloppuna menemme siis bokseriyhdistyksen haku-leirille, luvassa siis tehotreeniä tälle saralle :)

Maanantai-iltana Pomo pääsi debytoimaan agilityn saralla. Seurallamme oli epäviralliset kilpailut, ja Pomo starttasi mölli-radalla ja 1-luokassa. Möllirata menikin hienosti ja siitä poika nappasi nollavoiton video

1-luokasta saatiin hylly, kun Pomo karkasi putken sijaan A-esteelle, mutta tätä pikku mokaa ja omaa 3. esteen ohjausvirhettä lukuunottamatta olin oikein tyytyväinen herran ensiesiintymiseen "kilpa-radoilla". video

Suurin jännityksen aihe oli nimittäin tuomari, ratahenkilökunta ja yleisö. Me kun ollaan Pomon kanssa vaan puskatreenattu keskenään eikä se ole tottunut siihen että radalla, saati hallissa, on ketään muita. Mutta hienosti Pomeli homman hoisi, vauhdin pieni hitaannus oli ainoa mistä huomasi että tilanne ei ollut aivan normaali. Treeneissä Pomo nimittäin kulkee kyllä huomattavasti lujempaa. Mutta tästä se lähtee ja enköhän mä nyt uskalla ilmottaa sen Hämeenkyröön toukokuun 7.päivä virallisiin kisoihin. Vaadittava 1,5v kun tulee täyteen huomenna

Äksy on nyt sitten virallisesti Sertifikaatin arvoinen. Niin Leni Finne tänään Vaasa KV:ssä sanoi Viime kertaisesta näyttelyarvostelusta suivaantuneena päätin vielä ilmoittaa Äksyn kauneuskilpailuun, ja tulos oli huomattavasti toivotumpi kuin viime kerralla. Äksy sai ERIn, SA:n ja voitti avoimen luokan. PN-kehässä ei sitten enää sijoitusta herunut, mutta saavutus sinänsä päästä 6 kauneimman nartun joukkoon tuossa joukossa Äksy esiintyi hienosti, omalla temperamenttisella tyylillään. Kiitos Hannalle händläämisestä avoimessa kehässä, PN-kehässä suihkin sitten ihan omin jaloin

Äksy pöydällä

Äksy PN-kehässä

Eilen kokeilin vähän järeämpää kalustoa agiradalla, ja lainaohjastin ystävän bortsua TSAUn kisoissa Liedossa. Kokemus oli oikein avartava ja miellyttävä. Ansa-neiti tykitteli Maxi-1 hypäriradalta 0-tuloksen, aliaikaa tuli vähän reilu 13 sekunttia ja tästä suorituksesta saimme kiivetä 2.pallille palkintojenjaossa Agiradoilta tuli hylyt, mutta olen niihinkin ratoihin silti ihan tyytyväinen. Anselmi kuunteli hyvin, eteni radalla kuin riivattu, virheet johtuivat minun hitaista jaloistani ja näin koira pääsi "valumaan" väärälle esteelle. Eli "oma vika pikku sika", ei muuta kuiin juoksutreeniä, MULLE! Nyt ymmärrän vähän paremmin mikä noissa bortsuissa ihmisiä oikein viehättää. Hieno koira on ainakin Ansa tässä linkki 0-rata videoon

Pomon agiliitely edistyy hurjaa vauhtia. Kepit sujuvat mallikkaasti ilman ohjureita. Ainoa on, että herralla on aikas mielenkiintoinen tyyli tehdä työt etupäällä ja takapää ikäänkuin valuu/kelluu perässä, eli vauhtia ja voimaa tarvitaan vielä takapäähän että saadaan kaikki irti koirasta. Rimat on nyt nostettu Maxi-korkeuteen ja se näkyy. Pomo väsyy treeneissä ihan erilailla kuin ennen. Tässä kuussa siis luvassa hyppytreeniä, jotta tekniikka ja lihaksisto paranee ja paljon käännöksiä. Lisäksi tiheää palkkaamista. Ekat kisat on suunnitteilla toukokuulle Hämeenkyröön, jos kaikki menee hyvin.

Jaahas, aika kuluu kuin siivillä kun ei oo noita vapaa-ajan ongelmia. Koulua ja töitä, ja kaikki liikenevä aika koirien kanssa treenaten tai muuten puuhaten.

Nyt on pidetty pienimuotoista taukoa kisaamisessa ihan ajan- ja rahanpuutteen vuoksi. Äksy starttasi agilityssä maaliskuun alussa Seinäjoella, saaliina 2 x hyl. Treenattu on ahkerasti, mutta nyt on pieni luova tauko kun X-box loukkasi selkänsä ottaessaan yhteen kaverin koiran kanssa lenkillä. Onneksi kyse on vain lihasjumeista joihin Minna-hierojamme jo on antanut ensiavun ja viikon päästä mennään uusintakäsittelyyn. Valmennuksissa on käyty ahkerasti, sekä oman seuran että rotujärjestönkin järjestämissä. Uutta on opittu, tai siis lähinnä minä olen oppinut paljon taas radanluvusta ja näen nykyään paremmin ja enemmän vaihtoehtoja

Pomon kanssa agiliitely on myös kuulunut säännöllisesti ohjelmaan ja kesällä Pomo pääsee treenaamaan oikein omaan ryhmään. Ensi starttia suunnittelen johonkin touko-kesäkuulle, huhtikuun lopussa kun tulee ikä täyteen. Kepeille kun vielä saan inan varmuutta lisää niin voin hyvällä mielellä mennä virallisiin kisoihin. Toivottavasti löydän muutamat möllit tästä läheltä ennen sitä.

Toko/tottis-rintamalla ei mitään ihmeitä. Pomon kanssa treenataan PK-ryhmässä ja tehdään pääasiassa viretilatreenejä. Tunnelin päässä on jo nähty valo, ehkä se BH-koe saadaan vielä tämän vuoden aikana suorituskuntoon, ja jos ei saada niin ensi vuonna on käsittääkseni myös kokeita Liikkeet siis on kunnossa, viretila vaan pitää saada hallintaan ja kestämään halutun laisena koko suorituksen ajan.

Äksy treenailee korkeakoulussa VOITTAJA-luokan liikkeitä. Tunnaria ja ruutua on työstetty. Ruutun menee nyt jo aika kivasti, tarjoaa vaan mielellään siellä istumista (??), tunnarissa oli tauon jälkeen vähän ongelmia, mutta kasasta haki hienosti oman. Ehkä ne voi muutaman kasa-toiston jälkeen taas laittaa riviin. Meidän piti startata huhtikuun alussa AVOimessa-luokassa, mutta jouduin kisapäiväksi töihin. Nyt täytyy miettiä odotanko sitten suosiolla syksyä ja hallikisoja vai menenkö riskillä ulkokisoihin joissa paikallaolo on Äksylle huomattavasti vaikeampaa.

Ai niin, ilouutisia myös maastolajien puolelta. Pomeli on siis nyt talvella treenaillut ilmaisua muutamaan otteeseen ja hienosti hakee rullan maalimieheltä ja kiikuttaa sen minulle. Toivottavasti pian päästään metsään muistuttelemaan mieliin itse haku-suoritusta. Vappuviikonlopuksi on luvassa nimittäin kunnon treeniä, kun saimme paikan bokseriyhdistyksen Turun alaosaston järjestämältä PK-leiriltä, hakuryhmästä. Olisi kiva päästä edes kerran metsään ennen sitä