Tänään oli säiden puolesta hienoin päivä ja lähdimme liikkeelle heti aamusta. Tunturikiitäjästä kuoriutui matkamme aikana täysverinen lapin poroterrieri. Törmäsimme nimittäin matkallamme muutamaan porotokkaan ja Äksy kiisi porojen perässä kuin paraskin porokoira. Se nautti taas täysin rinnoin elämästä ja vapaana olemisesta. Isä sai napattua siitä muutaman kuvankin.

Maasto oli helppokulkuista ja nautimme auringon paisteesta kävellessämme Ailikkaalta Palopäälle. Katselimme maisemia ja söimme eväitä. Minä ja Äiti keräsimme matkalta kuivuneita vaivaiskoivun oksia asetelmiin joita suunnittelin ovenpielen kukkaruukkuihin. Kotimatkalla poikkesimme myös Tenon varren näköalapaikalla ja keräsimme vielä muutman ison kiven täydentämään asetelmaa. Maltan tuskin odottaa kotiin pääsyä kun pääsen väkertämään koristeita  Ruska oli kauneimmillaan.

Huomenna alkaa kotimatka. Edessä siis reilu tuhat kilometriä asfalttitietä.