Lauantaina oli siis meidän kotiseuran West Coast Agilityn järjestämät kisat Noormarkussa, Porissa. Sinne mekin Äksyn kanssa olimme ilmoittautuneet, molemmille Kari Jalosen agilityradoille. Päivä oli mukava, kuiva parin asteen pakkaskeli. Käytin koirat puolen tunnin lenkillä noin tunti ennen kisoja. Molemmat juoksivat kuin kaistapäät, ajattelin lähinnä että Äksykin saa lihaksensa kunnolla lämpimäksi kun on kylmä. Pomo pääsi kisapaikallekin mukaan autoon seuramieheksi

Minulla nousi yöllä kuume ja aamulla mittasin vähän vajaa 38 astetta. Olin kuitenkin päättänyt että Buranan voimalla starttaan ainakin ekan startin ja kuolen sitten jälkeenpäin jos kuolen. Niin kova on nyt polte radalle Eka startti sujui hyvin, Äksy teki 0-radan ja ihanneaikakin alittui 0,63 sekunnilla. Sijoitus oli kolmas, ainoa harmituksen aihe oli se, että kumpikaan edellä oleva koira ei ottanut SERTiä vastaan joten meille sitä tyrkytettiin, mutta koska osallistujamäärä oli alhainen (21 koirakkoa) niin SERTi ei siirtynyt enää kolmannelle Jäimme siis nuolemaan näppejämme.

Toinen rata oli edeltävän peilikuva, pääsin vedättämään Äksyä aika kivasti suurimman osan matkaa, silti jouduin turvautumaan muutamassa kohdassa hätäratkaisuun (=takanaleikkaus) ja ne hidastivat etenemistä jonkun verran. Toisiksiviimeinen este kuitenkin päätyi kohtaloksemme kun Äksy hyppäsi sen takaisin päin kun minä seisoin kuin urpo ja jäin katsomaan että hyppäskö se sen vai mitä? No, siinä meni sitten se tupla-0 ja luoja tietää SERTikin, se meni nimittäin hyvälle treenikaverillemme Aapolle muutaman sadasosan ihanneajan alituksella  Onnea Aapolle ja Annalle ekasta agi-SERTistä.

Näin siis toiset kisat vaativassa kolmosluokassa takana ja hyvä mieli. Kauhea treenimotivaatio ja nyt kun on löytänyt yhtä innokkaat treenaajat Hannasta ja Eikasta, niin eiköhän tästä jotain saada syntymään. Tarkoitus on nyt kehittää Äksyn vauhtia parantamalla irtoamista ja harjoittelemalla kepeille sisään menoa eri kulmista. Äksy tekee sellaista pikkusievää "käsilaukku-kainalossa"-agilityä. Nyt tarvii saada heitettyä käsilaukku nurkkaan ja vähän munaa peliin, niin eiköhän ne kymmenykset ala sieltä tipahdella

Pomeli pääsi hakuilemaan männäviikolla pitkästä aikaa. Herra teki hyviä pistoja, vähän on ensimmäisissä aina liikaa vauhtia ja syvyyttä, loppua kohden paranee. Kuitenkin aina maalimiehelle päästessään käyttäytyy korrektisti (menee maahan ilman käskyä eikä koske maalimieheen) ja palaa keskilinjalle huudettaessa. Pikkuhiljaa sitä ilmaisua pitäisi miettiä, siis ihan siinä mielessä että voisi sitten työstää sitä erikseen. Kyllä mä vielä pidän yllä toivoa että se alkaisi haukkua. Pitäkää peukkuja että onnistun opettamaan sille haukkumisen.

Tokoilu on sujunut molempien osalta ihan ok. Äksy on ollut tosi hyvä, kun nyt pitkästä aikaa olen sen kanssa liikkeitä ottanut. Paikkamakuussakaan ei ole äännellyt, kun olen aloittanut ihan alkeista ja pikkuhiljaa edennyt. Nyt käynyt jo ulkonakin (piilossa) 10-15 sekunnin pätkissä. Eiköhän se vielä joskus saada kisakuntoon sekin. Pomo tekee innokkaasti kaikkea. Seuraamiseenkin löysin avun puolivahingossa, kun lenkitin koiria lelun kanssa. Tokoillessa olen palkannut patukalla ja Pomo on jollain lailla kulkenut kyyryssä, hyvässä paikassa ja ok-kontaktilla mutta jotenkin paineistuneena. Nyt, kun pidin narupalloa kainalossa niin herra esitti mitä mallikkainta seuruuta keskellä Kirjurin peltoa  Minä hätkähdin mutta onneksi en ihan jäätynyt (10 asteen pakkasesta huolimatta) vaan tajusin kiireesti kehua ja palkata pallolla. Nyt siis seuruun palkkalelu vaihtuu patukasta palloon ja katsotaan josko homma näin pienellä korjaantuu 

Pahaa-aavistamaton pomo viettää elämänsä viimeisiä aikoja Miehenä. Ensiviikon keskiviikolle on varattu kastraatioaika ja samalla kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä. Selästä siis vasta välikuvat kun ikää on 1v, lonkat ja kyynärät tulevat virallisina. Hiukan jännittää, kun kivesten sijainnista ei ole mitään tietoa, toivottavasti leikkaus sujuu hyvin, ja toivottavasti kuvista ei löydy mitään ikävää.

Tässä kuulumiset tällä erää.