Takana hieno leiri Kaarinan Tuorlassa. Pääsimme Pomon kanssa Halinin Villen oppiin viikonlopun ajaksi. Paljon saatiin ideoita, lähinnä mun työskentelyyn, koirahan toimii kyllä :)

Koko leiri meinasi peruuntua kun Pomo sai viikolla kauhean allergisen reaktion jostain (en tiedä mistä) ja sen naama turposi aivan järkyttäväksi. Kiikutin pojan eläinlääkärin päivystykseen ja Pomo sai kortisonia sekä silmäsalvaa. Kotiin tullessa kutina oli jo helpottanut ja silmätkinalkoivat pikkuhiljaa näkyä. Tältä näytettiin kortisonipiikin jälkeen.

Onneksi perjantai-aamuna herra oli jo normaalin näköinen ja oli muutenkin oma itsensä ja uskalsin lähteä leirille.

Lauantaina aloitimme yhdeksältä hakumetsästä. Ryhmässä oli 10 koiraa ja vuoronperään kaikki koirat tekivät suorituksensa. Pomo oli innoissaan ja teki töitä hyvin, pistot eivät vaan olleet suoria. Kaikki äijät silti löytyivät ja rullatkin se otti maalimiehiltä enemmittä kommelluksitta, pientä apua ensimmäisellä kaivattiin. Rullan tuonti käteen ei oikein sujunut, osa tiputettiin taas metrin päähän. Eniten Ville puuttui mun käytökseen keskilinjalla. Koiran lähetyksessä ei saa pantata (eli kun koira on menossa niin sen annetaan mennä) ja kun koira on päästetty irti ei heti aleta puuhata jotain, kuten kerätä liinaa, astella taksepäin tms. (se häiritsee koiraa). Käskyt annetaan rauhallisesti, eikä koiraa kutsuta pois metsästä ellei se ylitä rajoja. Niin kauan kun koira on töissä annetaan sen tehdä hommia, tärkeintä on että äijät löytyy ja motivaatiota riittää. Pomo teki myös elämänsä ensimmäisen tyhjän, ja suoriutui siitä hienosti.

Iltapäivällä oli vuorossa esineruutu. Pomo oli Super! Esineruutua ei olla otettu sitten viime syksyn, ja koko herran elämän aikanakin vain 3-4 kertaa. Otin pojan autosta, vein ruudun reunaan (muut olivat vieneet 3 esinettä ruutuun) ja lähetin sen etsimään. Tuota pikaa se tuli luokseni hanska suussaa ja palautti sen hienosti käteeni. Uusinta lähetys sujui hyvin, vaikka siitä tulikin tyhjä, kolmannella kerralla löytyi toinen esine (lompakko) ja se jälkeen lopetimme. Viime kesän "ongelma" (se että koira ei lähde etsimään uudestaan kun on jotain löytänyt) oli tipotiessään. Pomo on siis talven aikana miettinyt tätäkin juttua.

Sunnuntaina Pomo teki kolme pistoa. Kaksi ensimmäistä näköpakona jotta saatiin se uppoamaan vauhdilla ja syvälle alueelle. Homma toimi tietenkin, mutta johti siihen että koira haki enemmän silmillään kuin nenällään. Rullat se nappasi vauhdilla ja palautti suoraan käteeni. Kolmas äijä oli piilossa valmiiksi. Pomo teki piston tuulesta johtuen hiukan kaartaen, mutta löysi äijän ja toi rullan vauhdilla. Näitä näköpakoja ei kannata kauheasti käyttää, Pomo kun mielellään käyttää silmiään etsiessään, mutta toki niillä kannattaa toisinaan hakea sitä suoruutta, jos se ongelmaksi jatkossa tulee.

yhteenvetona: Minun tulee käyttäytyä keskilinjalla rauhallisesti, ja käyttää rauhallisia käskyjä. Seuraan koiraa, ja kun se on menossa annan sen mennä. Liikun vasta kun koira on kadonnut näkyvistä, tai näen sen saavuttavan alueen takarajan. Vaadin rullan aina käteen asti, ja palkkaan sen hillitysti keskilinjalla. Maalimiesten tulee piiloutua huolellisesti, jottei koira pysty etsimään silmillään. Eli koira on se joka tekee töitä, annetaan sen olla tähti, annetaan sille työrauha eikä varasteta showta.