Tänään oli sitten toisen hierontakerran vuoro. Paikka oli jo tuttu Äksylle ja se rauhoittui suht nopeasti käsiteltäväksi. Tosin kokoajan se oli vähän varuillaan ja oli sitä mieltä että pitää nähdä mitä se Minna oikein tekee, ei voi luottaa sillälailla että laskisi päänsä ja rentoutuisi ihan täysin Onneksi se lopulta taas retkotti pitkin pituuttaan ja antoi venyttää itseään. Minna sanoi että selkä ja lihakset tuntuivat huomattavasti paremmilta kuin viime kerralla ja koira on kyllä liikkunutkin paljon paremmin viimeaikoina.

Hieronnan jälkeen lähdin treenaamaan tokoa Ruutin kanssa. Äksy meni "mummulaan" siksi aikaa, ettei tarvinnut olla yksin kotona. Olin ajatellut jättää sen kotiin, mutta kun vedin treenikamat niskaan, se ilmoitti että minähän lähden mukaan. Siispä pikasoitto Äidille ja Äksy sinne rapsutettavaksi treenien ajaksi. Treenailimme Sinin ohjauksessa Lattomerellä (Ruutin yläkoulu-ryhmässä), hauskaa oli. Läpi käytiin 2min paikkamakuu, seuraaminen (jossa edelleen rutkasti töitä), liikkeestä seis (sujui ensimmäisen kerran ilman käsimerkkiä), luoksetulo (tosi hyvä) sekä itsenäisesti tein liikkeestä maahan (meni hyvin) ja hypyn (ihan päin H****ttiä). Oli hyvä kuulla välillä jonkun kommenttia ja vinkkejä, kun on vaan puskatreenattu. Lisäksi toisten koirien tuoma häiriö oli hyväksi. Kivointa oli, että Ruuti (häiriöstä huolimatta) työskenteli kanssani mielellään.

Toko-treenin jälkeen suuntasimme Massin majalle, pururadalle. Leena puki päälleni juoksu-valjaat ja Ruuti sai vastaavanlaiset koira-versiot. Sitten meidän yhdistettiin joustavalla narulla ja ei kun menoksi. Juoksin (ekaa kertaa elämässäni) 3km ja se sujui vielä "rennosti". Ruuti teki suurimman osan töistä, minä vain yritin pysyä perässä. Canicross on kyllä hauskaa. Tällainen pullukkakin pystyy juoksemaan ja tuntemaan "vauhdin hurmaa". Ei puutu kuin vetokoira. Ei tosta Äksystä ole siihen, ei se suhde 6,5kg-90kg ole oikein reilu

Juoksulenkin jälkeen hain Äksyn Äidin luota ja kävimme iltakävelyllä. On se mahtavaa katsoa hieronnan aikaansaamaa muutosta, joka näkyy jo näin pian. Se liikkuu kuin eri koira. Pitkällä, vahvalla, lennokkaalla askeleella, selkälinja on kuin pöytä ja pää ylväänä pystyssä. On Minnalla taika-kädet! Varasin jo ajan voittaja-näyttelyn alle, että ollaan tikissä sitten vuoden isoimmassa näyttelyssä