Äksy on tänään saanut muutaman uuden lempinimen.

Päivä alkoi sateella. Äksy nukkui päätään juuri nostamatta kerällä itsevalitsemassaan tuolissa. Äiti risti sen tunturikeräseksi. Illalla kuitenkin aurinko alkoi paistaa ja houkutteli meitä lähtemään ulos.  Lähdimme jonossa kiipeämään lähitunturille (vuolleseavttetvarri), määränpäänä kirkkotuvat. Kyllikki kulki ensimmäisenä ja jono hänen perässään venahti aika pitkäksi. Äksyn kanssa puuskutimme hänen perässään ennen isää ja äitiä. Koko päivän kestänyt sade oli saanut aikaan puron joka oli vallannut polkumme. Asettelimme siis jalkojamme märällä polulla.

Jonkun aikaa nousuamme eteemme tuli kunnon puro. Ajattelin näppäränä tyttönä ottaa koiran syliini ja kantaa sen yli kivisestä purosta. Vikatikki. Astuin keikkuvalle kivelle ja hellurei, löysin itseni rähmältäni purosta. Koira kastui, mutta selvisi vammoitta, toisin kuin minä. Luulin ensin että loukkasin jalkani joka sattui kovasti. Kuitenkin heti ylös noustuani tajusin että puron kivi oli leikannut oikean käteni kämmenen halki. Painoin käteni nopeasti siihen päälle. Ensiapupakkauksemme oli repussa joka oli kotona. Taskusta löytyi nenäliina ja kaulasta huivi jolla sidoimme haavan. Kyllin ja Äksyn kanssa sitten lähdimme paluumatkalle, Äiti ja Isä jatkoivat tunturiin.

Utsjoen vanhainkodilta löytyi "päivystys" (=terveydenhoitaja), mutta sattumalta lääkärikin oli vielä paikalla. Onni sinänsä sillä haava oli niin syvä että vaati ompelua, ja seuraavaksi lähin lääkäri olisi löytynyt Ivalosta(165km). Kahdessakymmenessä minuutissa kädessäni komeili 4 tikkiä ja kourassani puolentoistaviikon sairasloma. Laskut tulee perässä, sanottiin. Palvelu siis nopeampaa kuin yhdessäkään yksityisessä läkärissä etelässä. Diagnoosi vulnus manus dx.

Tämän puolen tunnin viivytyksen jälkeen ajoimme autolla kirkkotuville ja lähdimme Kyllin ja Äksyn kanssa kiipeämään vanhuksia vastaan. Äksy nautti taas tunturista täysini rinnoin eikä sitä näkynyt kuin vilaukselta varvikossa, aina se näyttäytyi kun vihelsin, ei paljon muuten. Kylli antoi Äksylle uuden nimen, tunturikiitäjä. Ehdimme juuri puuttomalle alueelle kun Ä ja I tulivat näkyviin.

Sadepäivästä huolimatta ehdimme siis myös ulkoilla ihanassa säässä. Nyt nappaan pari särkylääkettä ja ryhdyn lukemaan.