Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pomolle niitä on siunaantunut jo useampi, mutta nyt osuin kultasuoneen. Kävimme eilen vanhempieni luona iltapalalla. Isä oli ostanut candy kingistä lempikarkkejaan väyrysenpäitä. Otin pari pussista ja niitä katsellessani totesin että naama on ihan sama kuin rakkaan koirani  Varsinkin kun tänään televisiossa Paavo puhui "älykkäitä" ja Pomo havahtui unestaan ja rupesi tuijottamaan kuvaa ja keikisteli päätään totesin, että "ihan on kuin peiliin kattois".

Tänään oli taas kylmä. Mittarissa hurjat 19 astetta kun lähdimme liikkeelle kohti Noormarkkua. Minulla oli vapaapäivä ja olimme sopineet Leenan kanssa etukäteen että menemme hallille treenailemaan keskenämme. Äksy ja Ruuti pääsivät vuoron perään tekemään rataa. Pomo katseli Ruutia radalla ja ei tahtonut pysyä housuissaan. Siinä samassa keksin että mehän voisimme päästää Pomon tutustumaan esteisiin. Niin me sitten laitoimme pojan putkeen. Ruuti-täti marssi hienosti edellä ja Pomo tuupattiin putkeen sen perässä. Parin toiston jälkeen Pomo meni putkeen jo yksin. Putket olivat alusta asti mutkalla eikä se tuntunut tuottavat herralle mitään vaikeuksia. Sitten laskimme rimat parista esteestä ja tein ohjaus-harjoituksia. Hyvin meni  Leenalla oli kamera mukana ja hän napsi kuvia

Väyrynen agiliitää