Huhhuh!

Äksy korkkasi sunnuntaina agilityn kolmosluokan TAMSKin kisoissa Lempäälässä, jossa samalla ratkottiin russeleitten epvirallinen agility-rotumestaruus. Karsivana ratana toimi Kari Jalosen hyppyrata. Radan kävelyssä olin iloinen siitä, että rata oli sujuva ja looginen eikä mitään älytöntä takaakiertojen sokkeloa. Toisena, rotumestaruuden ratkaisevana ratana oli agilityrata. Äksy tehtaili molemmilta radoilta nollat, toisella radalla tuli kylläkin pikkuisen yliaikaa, tosin tuplanolla tähän alkuun olisi saanut kyllä kusen nousemaan päähän 

Kaikenkaikkiaan olen aivan mykistynyt. Jännitin aivan järkyttävästi. Olin ekalla radalla ihan kipsissä, mutta ihme ja kumma, koira ei reagoinut siihen, ainakaan negatiivisesti, päin vastoin. Äksy pelasti meidän radan toimimalla oikein vaikken sille toisiksi viimeisellä esteellä antanut edes käskyä Halli oli ahdas ja alusta outo kumimatto, mutta koira eteni hyvin ja omatkin tossut pitivät. Omaan ohjaukseen olen niitä totaalisia mykistymisiä lukuunottamatta ihan tyytyväinen ja Äksyyn ihan supertyytyväinen. Nyt pitäisi vaan sitten ruveta hiomaan sitä hyppytekniikkaa. Äksy raukka kun hyppää niin paljon korkeutta että antaa toisille etua ajassa vähän turhan paljon. Toivotaan että sille olisi jotain tehtävissä ja näin ollen ajoista saatasiin nipistettyä sekunteja pois. Agilityradalla Äksy otti kaikki kontaktiesteet hyvin ja toimi muutenkin ihan kivasti, oma ohaus vaan oli sen verran myöhässä että aika ei sitten riittänyt vaan kaarrokset pääsivät muodostumaan liian pitkiksi ja yliaikaa tuli pari sekuntia.

No entäs Pomo sitten. Päätin, että kun hakuilu on nyt kaikkien aikatauluongelmien takia jäänyt vähälle, niin kokeilen jäljestystä. Sitä kun pystyy tekemään yksikseen ja kaverin kanssa, ei ole niin monen ihmisen aikataulut yhteensovitettavana. Siispä pyysin kaveria apuun neuvomaan homma alkuun. Janina pitikin mulle hyvän yksityistunnin ja näytii oman koiransa kanssa miten homma toimii. Sen jälkeen hän teki Pomolle jäljen ja ajoi sen opettaen miten ohjaan koiraa.

Pomon eka jälki oli n. 30 ruohikolle tallattua askelta. Ongelmia tuottivat ihmiset joita liikkui kentän toisella reunalla, koska niitä piti hiukan kytätä ja vahtia. Mutta kyllä sen nokka tuhisi ja nappulat löysivät tiensä vatsanpohjalle. Eiköhän se siitä, kun vaan saadan herra tajuamaan homman ydin.