Heh, Pomo-herra 4,5kk osaa avata ovet. Tästä onkin tullut nyt jokapäiväinen askare, siis tästä ovien availusta. Jotain hyötyä siitä kun asuu opiskelija-asunnossa, makuuhuoneitten (joista toinen toimii olohuoneena) ovet saa lukkoon joten oleskelualueen saa näin rajattua keittiöön. Tuulikaappiin se kuitenkin aina tiensä työpäiväni aikana raivaa ja kantelee kenkiäni pitkin kämppää. Onneksi siis toistaiseksi vain kantelee, ei syö.

Tänään töihin lähtiessäni viritin tuulikaapin ja keittiön välisen oven taakse silityslaudan ja painoksi laatikon, jottei Pomo saisi ovea avattua ja jos saisi, kuuluisi älytön ryminä ja se ehkä pelästyisi ja jättäisi ovien availun. HAH! Tulin töistä kotiin ja mitä löysin: kaksi koiraani (kyllä, myös sen pienen valkoisen) tuulikaapista. Niin, eikä tässä vielä kaikki, tämä asia itsessään ei minua yllättänyt vaan se, että koko hieno silityslauta-laatikko-viritys seisoi paikallaan, aivan kuin olisin halunnut teljetä koirat keittiön sijasta eteiseen... En voinut kuin nauraa. Kai mun tarvii marssia sinne jyskiin hakemaan se lapsi/lemmikki-portti.

Ovien availun lisäksi nuori herra ottaa suvereenisti tavaroita pöydiltä. Se on niin helppoa. Parhaan saaliinsa se sai Anki-siskon luona kun jätimme ruokailun jälkeen texmex-jauhelihat jäähtymään pöydälle. Katsellessamme televisiota Pomo sitten kävi vetämässä lihat parempiin suihin suoraan pannusta. Ruoka on pojan mieleen, koirien ja ihmisten, se söisi varmaan itsensä halki jos vaan annettaisiin. Toistaiseksi se on tuhonnut vain lampaan karvan (joka nyt on sitten koirien petinä keittiön lattialla) ja yhden kirjaston kirjan jonka se luki hienosti repimättä yhtään tekstisivua  kannet ovat kuin nitojan jäjiltä ja viimeiset, tekstittömät sivut, on revitty. Onneksi kirjastontäti oli ymmärtäväinen ja pyysi naureskellen korvaukseksi vain 5€. 

Pomo on vaihtanut ahkerasti hampaitaan. Yläkulmurit ovat jo tippuneet ja muutenkin hammaskalusto alkaa saada lopullista ulkoasuaan. Niin, ja mitä ikenet tekevät? No kutiavat tietenkin. Puruluita lojuu pitkin lattioita ja leluja myös, että aina olisi saatavilla jotain mieluista.

Äksy on ollut ihan liekeissä. Sen valeraskaus on loppu ja elämä maistuu taas. Neiti leikittää Pomoa päivät pitkät ja on muutenkin pirteä. Toko treeneissä se on ollut luvattoman hyvä. Kaikki AVOimen luokan liikkeet sujuvat kuin vettä vaan, nyt pelottaa että onnistun sössimään kaiken näin kaksi viikkoa ennen H-hetkeä. No, toivotaan ettei niin käy. Sunnuntain agi-kisat menivät meille tyypilliseen tapaan. Hylyt tuli molemmilta radoilta. Ensimmäinen rata oli todella hyvä lukuuottamatta hylkäykseen johtanutta virhettä kepeillä. Viimeinen väli jäi tekemättä ja koska seuraava este oli todella lähellä oli koira jo karannut liian lähelle sitä enkä saanut hommaa korjattua. Toinen rata menikin sitten persiilleen ensimmäisestä esteestä saakka. Minä olin auttamatta myöhässä koko radan ja kolmanneksi viimeisellä esteellä Äksy sitten karkasi väärälle esteelle. Olen kuitenkin todella tyytyväinen ensimmäiseen rataan ja toiseenkin sen takia että siinä oli keinu ja sen neiti suoritti kuin vanha tekijä (toisin kuin viime kisoisssa).

Äksy jääkin nyt sitten parin kuukauden tauolla kisaamisessa (siis agilityssä), edessä on sterilisaatioleikkaus ja sen jälkeen kuukauden kilpailukielto. Mutta kesän kynnyksellä me sitten palaamme radoille entistä ehompina, toivon ma