Minusta tulee vanha. Ei onneksi ihan vielä, vasta toukokuussa, mutta tulee kuitenkin. Perheeni halusi juhlistaa tätä surullista päivää viemällä minut Saksaan. Se oli mitä ihanin lahja. Mukana olivat vanhempieni lisäksi veljeni avovaimoineen ja molemmat sisareni joista toisella oli myös aviomies mukana. Vietimme viikon Reinin rannalla Bacharachissa nauttien keväästä etukäteen. Siellä nurmikko vihersi, kirsikkapuut ja kevään kukkaset kukkivat ja ihmiset laittoivat viinitarhojaan valmiiksi kesää varten. Ilma oli keväistä, muutamana päivänä satoi, mutta viimeisinä päivinä onnistuin jopa polttamaan itseni

Minun pillestäessä pitkin maailman turuja ja toreja olivat koirani hoidossa. Äksy oli ystävälläni ihan tässä lähellä ja heidän viikkonsa sujui hyvin. Äksy pääsi käymään Nakkilassa putkellakin, mutta oli ollut kiinnostuneempi muista koirista kuin ketusta, taas kerran. Mukavaa oli kuitenkin ollut ja neiti ei onneksi ollut pahemmin ikävöinyt. Torstaina ystäväni vei Äksyn eläinilääkäriasemalle sterilointia varten, ja sieltä minä sitten suoraan lentokentältä riensin sitä hakemaan. Kuulin piipityksen jo ulko-ovelle ja eläintenhoitaja kertoi Äksyn "itkeneen" heräämisestään saakka taukoamatta. Kun minä sitten viimein kaikkien ohjeitten jälkeen sain lopulta mennä sitä hakemaan oli minua vastassa pieni rääpäle joka innoissaan yritti kivuiltaan heiluttaa häntää ja koitti jotenkin onnistua nuolemaan naamaani tötteröstä huolimatta. Äksyn ilme kertoi: "veit minut hoitoon ja katso mitä minulle tehtiin!!" Nyt, kun leikkauksesta on kulunut pari päivää, se on jo lähes oma itsensä. Toki se liikkuu varovaisesti, eikä anna Pomon riehua tai töniä itseään, mutta muuten.

pikkupotilas

Pomo oli hoidossa parhaan ystävänsä Ruutin luona. Pomo pärjäsi hyvin ja nautti Bokseri-seurasta täysin rinnoin. Jopa niin hvyin, että lauman muut jäsenet alkoivat väsyä näiden kahden riekkumiseen ja loppu viikosta alettiin emännälle esittää ultimaattumeita sen suhteen kuka siitä talosta lähtee Onneksi ystäväni pinna kesti ja hän jaksoi pitää Pomoa jopa muutaman "ylimääräisen" päivän ja antoi näin Äksylle kaksi ylimääräistä päivää leikkauksesta toipumiseen. Kiitos siitä tuhannesti.

Aropuput

pikku-piru

Nyt olemme kotona, kaikki kolme, ja elämä tuntuu taas hyvältä. Kyllä minä niitä ikävöin, varmaan enemmän kuin ne minua