Pikkupoika on jo yltänyt komeean 13 viikon ikään. Viikko sitten käytiin ekalla rokotuksella ja kaikki sujui hienosti. Madotus oli pelottavan kivuton juttu. Herra otti tabletin palkkana eikä vatsakaan mennyt sekaisin. Miksei Äksykin voi olla tämän asian suhteen samanlainen  Läkärissä Pomo oli reipas eikä edes huomannut pikkiä joka pistettiin niskanahkaan. Muutenkin eläinlääkäri kehui ojan rohkeutta ja rauhallisuutta käsitellessään ja tutkiessaan Pomoa.

Pakkanen on aiheuttanut Pomolle ihon hilseilyä ja kutinaa/rapsuttelua. Siispä marssin apteekkiin ja ostin herkän ihon Shampoota sekä pullollisen Megaderm-rasvahappo-valmistetta ruuan kanssa annettavaksi. Suihku oli jännä kokemus, mutta ensi pelästyksen laannuttua poika seisoi hienosti keskellä suihkun lattiaa kun vaahdotin ja suihkuttelin sitä. Suihkuun mentiin enemmänkin sen takia että koira oppii tämänkin ihanuuden, helpompaa se on kuitenkin nyt sinne saada "väkisin" kun se painaa 9kg kuin sitten 35 kiloisena

Pomon tokotreenit oli siirretty toko-kokeen takia lauantaille ja aamu tuimiin seisoimme kentän laidalla innokkaina. Perusasento paranee koko ajan. Nyt Pomo tulee sivulle jo aika kivasti ja lähes aina suoraan, joskus ehkä hivenen liian eteen. Täytyy olla tarkkana palkkaamisen kanssa. Eteentulo on myös hyvä, kotona on voinut jo aloittaa käsien häivytyksen. Luoksetulo sujuu edelleen yhtä vauhdikkaasti kuin ennenkin, nyt saan pysäytettyä sen ennen törmäystä. Seuraamisen alkeita olemme tehneet vain muutaman kerran, mutta kun kävimme sunnuntaina lenkillä ilmestyi poika yhtäkkiä pellolla vasemman jalkani viereen ja teki kympin seuraamista , minä häkellyin niin että kesti hetken ennen kuin tajusin kehua ja kaivoin paniikinomaisesti nameja taskusta  Tällaisia mielettömiä hetkiä pieni pentuni minulle tarjoilee ihan yllättäen

Perusasento 13viikon ikäisenä

Äksyn toko on päässyt vauhtiin. Maanantaina olimme toisella tunnilla ja Sarin suotuisalla opastuksella nouto on nyt loksahtanut kohdalleen. Äksy odottaa hienosti lupaa lähteä kapulalle (eikä enää karkaa heiton perään niinkuin aikaisemmin), noutaa kapulan reippaasti ja istuu viereeni, odottaa IRTI-käksyä ja luovuttaa kapulan käskyllä rauhallisesti käteeni. Siis mahdottomasta on tullut mahdollista ja kun ajatellaan että 3kk on vierähtänyt niin etten tehnyt asialle mitään. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin siitä että koira ei mennyt edes lähellä kapulaa, saati ottanut sitä suuhunsa. Tässä siis todistusainestoa etttä koira, joka ei yleensäkään kanna mitään suussaan saati tuo sitä minulle voi oppia suorittamaan hienon noudon

Pistin itselleni (ja Äksylle) tavoitteeksi startata Avoimessa luokassa viimeistään kesällä. Liikkeistä sujuvat paikkamakuu piilossa, seuraaminen ja nouto. Jäävät liikkeet vaativat pientä hiomista vielä. Maahan jääminen on jo lähes kunnossa, seisomaan jääminen on vaikeampi, siis lähinnä siltä osin että pitää kestää se taake meneminen. Hyppy oli jo hyvä, mutta nyt Äksy yhtäkkiä keksi että esteen toisella puolella kuuluu mennä maahan??!!! No, harjoitusta lisää niin eiköhän se oikea asento (eli istu) sieltä taas palaa muistiin. 

Suurin ongelmamme on luoksetulon pysäytys. Aloitin sen opettamisen suullisella käskyllä ja nyt olemme jämähtäneet sen kanssa. Sain eilen treeneissä vinkin ryhtyä opettamaan käsimerkkiä (näin koira ei myöskään sekoita sitä maahan käskyyn jos joskus erehdymme etenemään voittaja-luokkaan). Siispä otamme ohjelmaan namien heittelyn 

Nukkumisjärjsestelyt ovat muuttuneet. Äksy nukkuu edelleen vieressäni sängyssä ja Pomo on tähän asti hienosti nukkunut omassa pedissään lattialla. Viikonloppuna heräsin yhtäkkiä siihen että Äksy siirtyi tyynylleni ja tajusin että Pomon peti oli tyhjä. Samassa tajusin että vieressäni oil tumma kerä josta nousi pää ja katse sanoi "et sä voi nähdä mua, täällä on pimeetä". En minä sitten (kaikesta uhoomisestani huolimatta) hennonnut hätistää pentua lattialle. Että tässä voi pian käydä niin että tarvii marssia kauppaan ostamaan leveämpi sänky. Nyt mahdumme vielä hienosti, mutta herran kasvaessa voi tulla ahdasta