Me hommattiin Äksyn kanssa Pomolle lapsenvahti ja lähdettiin pillestämään tyttöjen kesken

Olin varautunut ongelmiin kun tajusin että minun pitää löytää Pomolle hoitopaikka reissumme ajaksi. Äiti on edelleen jalkansa kanssa toipilas eikä häntä voinut nakittaa pennun ulkoilutukseen. Siispä käytin hyväkseni Facebookia ja huutelin vapaaehtoisia koirapiikoja. Yllätyksekseni homma kävi kivuttomasti ja Kaisa riensi valkealla ratsullaan pelastamaan minut luvaten ottaa Pomelin heille vaikka jo perjantai-iltana. Näin siis tehtiin.

Vein pomon perjantaina Kaisan luo Käppärään ja jäähyväiset olivat haikeat vain minun osaltani. Pomo marssi Kaisan ja Samin kaksioon niinkuin kotiinsa, eikä paljon taakseen vilkuillut. Niinpä me sitten Äksyn kanssa starttasimme nieleskellen auton kohti Tamperetta. Yövyimme Heinin luona. Heinin omien koirien ja Äksyn lisäksi yökylään tuli vielä Inkku joka oli myös mukana näyttelyssä. Jouduimme suorittamaan pientä koirien sijoittelua, kun varsinkin Äksy tulee huonohkosti toimeen naaraspuolisten rotutovereidensa kanssa. Onneksi huoneita on kolme ja kaikille löytyi oma tila.

Aamulla lähdimme aikaisin kohti näyttelypaikkaa, Keuruun varuskuntakerhoa. Tila oli ahdas ja paikalla paljon koiria ja ihmisiä. Kehäkin oli pieni ja siinä mahtui hädin liikkumaan. Päivä oli kuitenkin meidän poppoolle hurjan hieno. Äksy sai ERIn, voitti avoimen luokan ja sijoittui parasnarttu-kehässä kolmanneksi saaden vara-sertin. Voiton vei kaunis valio Kaneli ja Heinin Puolasta tuotu sijoitusnarttu oli PN2 ja sai SERTin. Mahtavaa! Myös Heinin oma kasvatti Siiri korkkasi viralliset näyttelykehät kelposuorituksella sijoittuen junioriluokassa kolmanneksi EH:lla.Meitä istui siis autossa kotimatkalla kaksi onnesta pakahtumaisillaan olevaa naista ja kaksi väsynyttä kaikkensa-antanutta kaunotarta

Vein Äksyn kotiin lepäämään ja lähdin hakemaan Pomoa Porista. Poika oli ollut reipas, vain yöllä se oli ollut hieman rauhaton ja valvottanut hoitajiaan. Asuntoon sisään mennessäni Pomo ei ensin reagoinut mitenkään, vasta kun se jaksoi nousta pedistään ja tuli eteeni, se tajusi että tulija olin minä. Sitten kyllä pussailtiin ja heilutettiin häntää

Menin vielä talkoisiin rakentamaan kehää yhdistyksemme huomista toko-koetta varten ja sosiaalistin/treenasin Pomoa hetken lopuksi. Sivulle tulo alkaa jo sujua mallikkaasti, käsimerkki on lähes häivytetty pois ja paikkakin alkaa vakiintua hyväksi. Eteentulo on hyvä, aina suora, hyvässä paikassa ja hienossa kontaktissa, nyt seuraa käsien häivytys tässäkin. Seuraaminen on myös ottanut aimo harppauksen, vaikken ole sitä juuri treenannutkaan. Maahanmeno menee kivasti, kättä tosin tarvii vielä, nyt siirrän palkan toiseen käteen, siis käsi joka auttaa maahanmenossa on tyhjä ja sitten sitäkin aletaan häivyttää. 

Kiva lauantai-päivä siis.